Unitaantumat selitettynä

Unitaantumat eivät ole merkki epäonnistumisesta – ne ovat kehitysharppauksia, jotka häiritsevät unta tilapäisesti. Neljän kuukauden vaihe on unirakenteen pysyvää kypsymistä (vauva käy nyt läpi kevyempiä univaiheita ja heräilee lyhyesti niiden välissä). Kyseessä on oikeastaan kehitysaskel, jolla on vain harhaanjohtava nimi. Kahdeksan kuukauden haparointi johtuu eroahdistuksen huipusta – vauva tietää nyt, että olet olemassa, vaikka hän ei näkisi sinua, ja haluaa sinun olevan läsnä. 12 kuukauden taantuma liittyy yleensä kävelemään oppimiseen, ensimmäisiin sanoihin ja poskihampaiden puhkeamiseen. Pysy johdonmukaisena rutiinien suhteen. Älä ota käyttöön uusia nukahtamisapuja, joita et pysty ylläpitämään pitkällä aikavälillä. Useimmat taantumat menevät ohi 2–4 viikossa. Jos kaikki ovat uupuneita, neljän kuukauden ikä on yleinen vaihe harkita suunnitelmallisempaa lähestymistapaa nukkumiseen.